lauantai 18. helmikuuta 2012

The New Start

Tähän alkuun pakko laittaa, et Jani pelasti vanhalta koneelta kasan kuvia, jotka luulin jo hävinneen bittiavaruuteen. Jaan muutaman vanhan kuvan minusta kanssanne. SAA NAURAA! 


Dodiih! Rakas Oona siskoni otti selkeesti hormoonihöyryissään (on vikoilla vaiheilla raskaana) tavoitteeksi tehdä mulle uusi blogi. Nyt se on valmis ja saan itse aloittaa puhtaalta pöydältä! JESH!








Tällainen "aloitus puhtaalta pöydältä" onkin mun tän vuoden motto, sillä kaikki tulee mun tulevan vuoden aikana muuttumaan ja mä oon ihan törkeen innoissani asiasta!
Mun monen monen monen vuoden opiskeluloppuu, valmistun, Jani valmistuu ja meillä on edessä muutto Iittalaan omaan kämppään! Sisko synnyttää esikoisensa <3 ja äiti ja isä muuttaa kesän alussa takaisin Suomeen (asuvat tällä hetkellä Amerikassa Philadelphian alapuolella Newarkissa). Minulla on edessä työelämä ja ehkä haluttaessa uudet opiskelukuviot. Tässä ohella myös olen ottanut itselleni lupaukseksi laittaa oma henkinen ja fyysinen kroppa kondikseen.
Olen pyrkinyt syömään terveellisemmin, mikä siis tarkoittaa,että jätän vatsani vuoksi pääsääntöisesti pois valkoisen vehnän, pastan, riisin, perunan ja leivän. Oon kuitenkin puolipakon edessä syönyt toisinaan näitä äsken mainitsemiani elintarvikkeita, sillä en kykene noudattamaan mitään raadollisesti. Mulle tulee tosi herkästi päänvaiva kaikesta tällaisesta, ja se meinaa mennä ns. sairauden puolelle, ellen muistuttele aina ajottain itseäni,ettei tää hulluus ookkaan mun tavoite. Siksi myös sallin itselleni nautintoja ajoittain, kuhan ne pysyvät järkevinä ja sopivat ajottain mun päivittäisiin kalorimääriin. Eli kun kerran kuussa lähden kavereiden kaa baariin, en mieti "paljonko kelkassa on kaloreita", vaan annan mennä. Seuraava päivä riippuu aivan olotilasta; jos on kaamee olo, sallin sen itselleni, jos ei, niin pyrin pysymään ruodussa.





Tottakai mun elämäntapamuutoksen ideana olis myös hieman pudottaa painoa. Varsinkin ko huomasin jouluna 2012 olevani isoimmillani kuin koskaan ennen. Mutta sitä se teettää kun a) alkaa parisuhteeseen laiskiaisen kanssa, jonka syö huoletta aivan kaikkee kakkaa muttei siltikään liho, ja b) aktiivinen 24/7 opiskelu viiden vuoden ajan  vei yksinkertaisesti kaikki voimat. Ei siis ihmekää,että oon tässä kunnossa nyt. Mut tää oli myös hyvä kohta huomata,että elämää on myös kaiken tän jälkeenkin. Ja kuitenkin mä elän pääsääntöisesti vain ja ainoastaan itseäni varten. Eli jos en siedä oloani tässä kropassa, niin miks mun pitäiskään.
Stressaavan ja ajottain ahdistavankin opiskelun vuoksi mulle on todettu niin ahdistushäiriöitä, paniikkihäiriö kuin vakava stressi. Mä lupasin terveydenhoitajalle ja psykologille,et hakeudun jossain vaiheessa psykoterapiaan, jonka avulla voin avata mun pään sisäistä maailmaa paremmin. Ok, se kuullostaa melko draagiselta ja kauheelta, mut mä uskon et mulle se oli ihan törkeen hyvä ja piristävä kokemus! Sä saat siis pohtia auttajan kanssa jokaikistä päätöstä, miksi teit niin ja miksi et. Uskon,että ennakkoluuloisintakin henkilöä kyseinen kokemus tulisi avaamaan luultua enemmän.








Jeesh, eli eilen tulin takas Kokkolaan muutamaksi päiväksi. Tiistaina lähdetään takas Tampereelle kera Janin ja siellä minä tulen majailemaan seuraavat 3 viikkoa intensiivisesti tehden opinnäytetyötäni, jotta pääsen täältä Kököstä Kokkolasta joskus valmistumaankin.




3 kommenttia:

  1. ps, pistä nuo sun kuvat ISOINA. osaatko? pienet kuvat on pyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep isot olis muuten kivan näkösiä tähän blogiin, muuten aika avaran näkönen ;)

      Poista