Venailen, et saan hieman mun kulmia vaalennettua fairylla (tästä mahd. postaus myöhemmin selventääkseni asiaa) ja selailin koneen vanhoja valokuvia. Ei jösses!
Tuli ihan ikävä kaikkia kavereita, joita ei hetkeen oo nähnyt, kaikkia tapahtumia ja kömmellyksiä ja muuta sekavaa. Nauroin myös omille meikkauksille, hiuksille ja muutenkin kuvauskohteille. Ah, ihanuutta!
Välillä sitä ihmettelee, miksi kuvaa kaikkee tyhmää ja lataa ne koneelle viemään turhaa muistitilaa. Juuri täksi hetkeksi!
Onko ihanampaa kun huokaista syvään iloisen onnellisena ja muistella tuota hetkeä, jolloin sekin vanha valokuva otettiin Tampereen yökerhon vessassa. Vaikka seuraavana päivänä omasta (ja myös mahd. muiden) mielestä kuva oli ruma, hirvee ja julkaisematon, nyt sen arvo on korvaamaton.
 |
| terveisin IR-tuotteiden käyttäjä selkeesti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti