... ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä.
Me koulussa tehdään ainoastaan vahauksia, eli kylmä-, kuuma- ja lämminvahauksia, jotka kaikki ovat erilaisia vahauksia. Sokeroinnin kurssin voi omien mieltymysten kautta käydä omalla ajallaan. Sokerointi on mielestäni suositumpi kuin vahaus ja jopa omasta mielestäni ehkä hieman miellyttävämpi.
Ostin Life- myymälästä
vartalosokerin (n.15e) ja kokeilin sitä eilen. Sokereita löytyy 3 eri sokeria eri ihotyypeille. Itse valitsin herkälle iholle, sillä ihoni saattaa toisinaan reakoida uusiin aineisiin huonosti. Toisaalta sit taas kuivan ihon sokerissa oli lisäksi oliiviöljyä, mikä kosteuttaa ja hellii ihoa entisestään. Ehkä sit ensi kerralla ostan tuota oliiviöljyllä varustettua.
Netistä löytyy näistä vartalosokeroinneista melkoisesti tietoa ja videoita, joten kerron vain pääpiirteittäin omat kokemukseni.
Sokeri kipossa on todella kovaa, joten se tulee pehmentää käytettäväksi massaksi.
Kiehauta vettä ja aseta sokeripakkaus tyhjän kipon pohjalle ja kaada kiehuvaa vettä sinne niin, ettei sitä kuitenkaan mene sokerimassaan. Laita kansi päälle (pitää kuumuuden kipossa) ja anna vaikuttaa n.15min.
Tämän jälkeen vaha on alkanut muuttua hieman enemmän nestemäiseksi (ei kuitenkaan siis kokonaan).
Ota pieni nokare vahaa ja ala muovata sitä. Sekaan voi sekoittaa tilkan vettä (toisaalta mulle tuli jo tilkka vettä, kun kanteen tuli vesihöyrystä pisaroita, jotka tippuili massaan mukaan), jotta massa tarttuu paremmin karvoihin.
Huom ensikertalaiset!
Tää on
todella sotkuista touhua, joten älä tee tätä uudella matolla tai parkettilattialla! Laita alle joku räsynen pyyhee, johon voi tarvittaessa pyyhkiä käsiä ja joka estää vahan tippumisen maahan. Niin ja siis ehkä joillekin tää on easy juttu, mut tällaselle normaalistikin sähläävälle neitoselle yhtä sotkua! Ja toisekseen; homma helpottuu ja luonnistuu paremmin tehdessä, eli toka kerta voi olla jo aivan toisenlainen kun alun sähkäys.
Kun massan väri alkaa muuttua kuultavaksi/keltaisemmaksi, se on valmis karvojen poistoon. Kokeilemalla sen huomaa.
Paina massaa ihoon n.5cm alueelta vastakarvaan (jotta sokerimassa tarttuu hyvin karvoihin). Tämän jälkeen nykäiset nopeasti IHONMYÖTÄISESTI ranneliikkeellä karvan kasvun suuntaisesti vahamassan pois.
Itse huomasin,että jos vahan hieman painaa kunnolla ihoon + antaa sen n. 5sekunnin ajan olla iholla, lähtee eniten ja parhaiten karvoja. Eli hieman malttia hommassa, niin karvojen poisto on nopeammin ja kivuttomammin ohi.
Jos vahaan ei tartu karvoja, työstä vahaa vielä hetki ja lisää tarvittaessa muutama vesipisara.
Jos karvat eivät lähde, ne saattavat olla liian lyhyet (yksilöllistä). Toinen pointi, miksei karvat lähde on, että karvat kasvavat eri suunnista, joten kokeile välillä vahailla eri kulmista. Itsekin huomasin, että näemmä moni karva lähti helpommin poikkisuuntaisesti vahatessa kuin ylös-alas-suuntaisesti. Testaamalla sen huomaa.
Muista kosteuttaa ja rasvata ihoa hyvin päiviä ennen sokerointia (tai vahausta). Jos ihossa on kuivia kohtia, vaha jää ilkeesti kiinni näihin kuiviin kohtiin, eikä meinaa lähteä irti. Näin kävi myös mulla. Hirvee läjä vahaa jäi ihan väkisin kiinni säären etuosaa. Annoin vahan olla siinä, kunnes vahauksen jälkeen menin suihkuun peseen jalat.
Jos vahaa jää jonnekin, sen saa helposti vahamassalla pois. Lopuksi voi siis vahamassalla nopeesti näpläten käydä koko sääret läpi, jotta loputkin pienet vahakököt lähtevät.
Ihoa ei saa kuoria muutamaa päivää ennen ja jälkeen vahauksen/sokeroinnin, sillä se ärsyttää jo entisestään ihoa. Sokerointi myös itsessään poistaa kuollutta ihosolukkoa, eli kuorii samalla kuin karvoja poistetaan.
Älä myöskään työstä liikaa yhtä kohtaa. Mieluiten sitten jättää sinne karvoja seuraavaa kertaa varten (varsinkin kun karvat kasvavat eri sykleissä, eli ovat täysin eri pituisia, ym.).
Itse selkeesti työstin liikaa toisen jalan etusäärtä ja sinne syntyi pieniä mustelmia ja verenpurkaumia. Eli kohtuus kaikessa!
Muista myös hieman pingottaa sokeroitua kohtaa, jolloin karvat poistuvat ehkä hieman kivuttomammin ja helpommin eikä mahdollisia verenpurkaumia synny.
Jossain vaiheessa vahakökkö alkoi olla liian venyvää ja jäi kiinni joka kynteen ja paikkaan, joten heitin massan roskiin ja otin uuden. Käytin n. 2 nokaretta per sääri, eli yht. 4 nokaretta.
Toisaalta noissa videoissa sanotaan,että isompi nokare riittää enempiinkin alueisiin, mutta omat nokareet oli jo niin velttomaisia ja klihmasia, että otin aina uuden. Olinko sitten työstänyt vahaa liikaa vai missä vika, en tiedä.
Vahaklöntit heitin roskiin. Jos kädet aivan sokerimassassa, pesin kädet lämpimässä vedessä, joten massa alkaa liukenemaan helposti pois käsistä. Liotin käsiä samaisessa vedessä, missä kippo alkujaan oli, ja sinne jäi muutama massakökkö. Seuraavana päivänä kun kävin viemässä kipon pesulle, huomasin massan sulaneen kokonaan veden sekaan ja jäljellä nesteessä oli vain muutamat säärikarvani, yi!
Vahauksen jälkeen menin suihkuun. Muistettavaa kuitenkin on, että suihkun vesi ei saisi olla liian kuumaa, jottei juuri ärtyneet ja vahatut sääret entisestään ärsyynny. Vaha lähtee suihkussa erittäin helposti pois. Uskon siis,että myös vaatteista pesun yhteydessä sokeri lähtee yllättänkin hyvin (terveisin: 2 paitaa, housut ja pyyhe sokerimassassa).
Suihkun jälkeen jaloille voi levittää rauhoittavaa voidetta, esim. aloe veraa, mutta toisaalta antaa ihon rauhoittua kunnolla ja antaa vain olla(jottei iho ärtyyntyisi entisestään + auki olevat karvatupet nyt täyttyisi turhilla aineilla). Jos teet sokeroinnin aamulla, anna jalkojen olla koko päivä ja halutessaan illalla tai seuraavana aamuna vasta levitä kosteuttava perusrasva. Itse tein illalla ja annoin olla seuraavaan iltaa saakka ilman mitään tuotteita, kunnes sitten levitin perusrasvan.
Massa jähmettyy melko nopeasti ja sitä riittää kyllä useampaankin sokerointi kertaan.
Kaikkia karvoja en ottanut, kun mulla oli melko lyhyet karvat ja säärien iho alkoi jo kärsiä. Ajattelin seuraavaksi käydä käsivarsien ihon ja mahd. bikinialueen. Kainaloita en itse ainakaan vielä viitsi sokeroida, kun en saa mitenkään kiristettyä sen ihoa, joten pyydän et joku koulussa vahaa mun kainalot.
Vahauksen ja sokeroinnin plussat verrattuna esim. sheivaukseen on, että karvan uudelleen kasvu kestää pitempään, koska vahauksessa ja sokeroinnissa se on kokonaan juurineen nypätty ihosta pois. Toisin kun sheivauksessa karva vain katkaistaan. Eli iho pysyys sileämpänä pitempään (itsellä n.3viikkoa ennen seuraavaa kertaa, riippuen karvankasvusyklistä). Kun karva useasti nypätään juurineen pois, se saattaa vaikuttaa kokonaisuudessan alueen karvan kasvuun ja ehkä jopa hidastaa sitä/loppua kokonaan. Tämä kuitenkin aivan yksilöllistä ja alueellista, eli tiedän muutaman tyypin joilla pieneltä alueelta sääristä karva ei enää kasva useampien vahausten/sokerointien jälkeen.
Sanotaan,että vahaus/sokerointi estää myös sisäänkasvaneiden karvojen kasvua, mutta kun viimeksi tehtiin vahauksia, monet luokkatovereistani mainitsivat, että heille tuli entistä enemmän sisäänkasvaneitakarvoja verraten sheivaukseen tai depilointilaitteeseen. Itsellä taas tämä pätee, eli sisäänkasvaneita karvoja on vähemmän vahauksen/sokeroinnin jälkeen.
Vahauksia ja sokerointeja tekee usein kosmetologi (n.30-60e riippuen alueesta), mutta samoija karvanpoistomenetelmiä voi tehdä kotikeinoin. Kaupoista löytyy nykyään monia erilaisia vahoja ja nyt myös sokerimassoja, mutta olen myös lukenut, että moni tekee itse moiset mömmöt vielä halvemmin kotikonstein (sulattaa sokeria (1ps n.1euron) ja hunajaa (1 prk n.4euroa) sokerimassaksi (yht. n.5 euroa TODELLA moneen sokerointiin), kun taas kaupasta saa saman massan 15eurolla).
Kannattaa kokeilla kaikki erilaisia karvanpoistomenetelmiä ja kauppojen tarjoamia erilaisia vahoja ja sokerimassoja rohkeasti.
Jos joku tuttava vaan suostuu sokeroimaan/vahamaan teidät, niin suosittelen että joku muu tekee vahauksen/sokeroinnin, sillä toinen tekee sen nopeammin ja pääsee kiristämään ihoa paljon paremmnin kuin te yksinään.
Vielä ei ole aivan karvanpoistokausi (kesä), mutta hyvä alkaa harjoittelemaan näin kevään tullen erilaisia menetelmiä. Ja jospa saisin hieman jopa hidastettua noiden karvojen kasvua tässä samalla ;)
Loppuniitti: vaikka alku oli yhtä sähläämistä ja sotkemista, kokeilujen kautta sokerimassan käyttö alkoi luonnistumaan ja uskon tästä tulevan uusi luottotuotteeni! Suosittelen!
