Kauan haaveiltu lävistys on nyt käyty ottaan. Lupasin itselleni tän lävistyksen, kunhan saisin pudotettua -10kg. Tuo luku täyttyi jo yli kuukausi sitten ja aluks ajattelin, etten lunasta ollenkaan tavoitepalkintoani.
Viime viikonloppuna aloin kuitenkin ihan hulluna taas himoitsemaan tuota läväriä. Mul on ajottain tullu tällasia kausia ton lävärin kaa. Haluun hetken ihan hulluna, ja sit taas unohdan asian kokonaan.
Tänään pyörittiin Turussa Kiran, Tädin ja Veljen kanssa ja sattumalta huomasin ilokseni, että Hansassa löytyy palveleva lävistyliike. Kävin kyseleen hinnoista ja heidän käytänteistää (ajan varauksesta, ym.), ja sanoin vielä harkitsevani kyseisen lävistyksen ottoa.
Putiikki teki klo19.30 saakka lävistyksiä ilman ajanvarausta. Katsahdin sattumalta siinä shoppailun ohessa kelloa klo19.04, ja samantien lähdettiin Veljen kanssa juokseen putiikkia kohti. Nyt tai ei koskaan.
Sain itselleni siinä pienen matkan aikana kehitettyä hyvän jännityksen, tai ainakin sydän löi sen verran tiheämpää, että Veli luuli saavani sydänkohtauksen.
Putiikissa ekaks maksu (45e, sis. korut) ja sitten lävistäjän penkille. Kerroin,että pyörryn herkästi ja pelkään neuloja ja lävistäjä laittoi istuintani hieman enemmän makuuasentoon pyynnöstäni. Sitten merkattiin tussilla hyvä kohta lävistykselle ja sitten mentiin. Laitoin silmät visusti kiinni ja rajun irvistyksen kasvoilleni.
Auts!
Ei kestänyt kauaa, eikä se nyt niin kamallaa ollut, mitä olisin kuvitellut. Mutta kyllä, kyllä se sattuu. Rustolävistykset siis tehdään aina piikillä/neulalla. Niitä ei ammuta, kuten korvareikiä.
Eniten sattui se, kun lävistäjä otti vehkeensä pois mun korvasta (Veli selitti,et jonkunmoinen putkilo, jolla koru laitettiin). Auts.
Siinä sitten alkoi pyörryttämään ja heikottamaan, ja istuskelinkin siinä hetkisen lävistäjän selittäessä kotihoito-ohjeita (sain myös kirjallisen version). Kun olo helpotti, lähdettiin Veljen kanssa ulos (ISO KIITOS veljelleni, joka oli tukena ja turvana ja vedenhakijana ja Teresan ja Teresan shoppailukamojen kantajana).
En ehtinyt montaakaan metriä putiikista ulos, kun jalat meinas mennä alta. Kaikki sumeni, kuulo meni ja kaikki näytti oudolta. Meinasin siis ihan väkisin pyörtyä. Veli tarttui kiinni ja talutti puoliksi pyörtyvän Teresan ulos rotvallille hengitteleen. Siinä vettä juoden ja rauhassa istuskellen pyörtymisvaara kuitenkin hetken kuluttua hälveni kokonaan. Eli opetus; älä lähde heti ylös tuollaisen kokemuksen jälkeen, vaikka olisi "hyvä olo". Tai oikeastaan mun pyörtyminen kai johtu osaksi myös siitä, etten ollut kunnolla oikein syönyt tänä päivänä.
Mutta nyt on koru!
Vedin heti buraanan särkyyn ja turvotukseen ja aijon vetää toisen vielä ennen nukkumaan menoa. Lävistystä hiemn jomottaa koko ajan, muutoin punanen se ei ole ollut. Noin 2-3t tuntia lävityksen jälkeen muutaman tunni ajan särki yös oikealta puolelta leukaperiä ja koko korvaa. Nyt tuokin särky on hälventynyt (lävistämisestä n.4 tuntia). Myös hymyileminen ja nauraminen jotenkin kiristää tuota korvan ihoa, ja lävistys hieman jomottaa. Ei siis saa hirveesti rätkättää tänä iltana (yritäpä olla nauramatta tässä porukassa).
Aamuin illoin lävistys pestään lämpimällä vedellä (EI DESINFIOINTIAINEELLA). Pääsääntöisesti 6-12kk kestää moisen lävärin kokonaan parantuminen. N.6kk jälkeen korun voi vaihtaa halutessaan muuhun (ymmärtääkseni toi pitääkin käydä vaihtaan ns. normikoruun, kun nyt mulla on ns. aloituskoru). Näin aluksi koruun ei saa koskea, turhia kosmetiikkatuotteita (hiuslakka, meikkivoide) välttää ja saunominen ja uiminen ovat pannassa ainakin muutaman viikon (ellei lävistystä suojaa kunnolla).
Nyt siis kohta pesulle lävistyksen kanssa ja funtsiin, miten päin sitä tänäyönä nukutaan (kosketusherkkä). LOVE IT SO MUCH!
PÖLLÖ :/
VastaaPoista